Anteeksi.

Mä vaan räjähdän kohta.

I fucking hate love

"Viime aikoina minulla on mennyt hyvin. Menetin Rikun jälkeen uskoni ihmissuhteisiin, mutta nyt ROOPE on taas saanut minut huomaamaan, että kaikki ei ole niin pahaa ja väärää. Tutustuimme netissä muutama viikko sitten ja muutaman päivän juttelun jälkeen vaihdoimme mesejä. Sen jälkeen sovimme tapaamisen ja itsestäni tuntui, että olisin ihastunut häneen melkein HETI. Hän on kuin RIKUN ja JANNEN sekoitus. Ulkonäöllisesti enemmän ehkä Riku, mutta hänellä on osittain myös Jannen rauhallisuutta. MUSTAT HIUKSET, SINISET SILMÄT...AH. Hän on rakastava ja hyvin omistautuva. " 

Näin ehdin kirjoittaa luonnokseksi lauantaina. Noh, kuinkas ollakaan, eilen illalla Roope iski jarrut pohjaan. Hän ilmoitti, että koska hän täyttää kohta 18 hän haluaisi kokeilla viettää ''sinkkuelämää'' ja miltä se tuntuisi 18-vuotiaana. Roope kertoi, että hän ihastuu todella vaikeasti joten hän ei haluaisi satuttaa minua, jos ei ihastuisikaan minuun. Kiltisti ajateltu. Oikeasti. Hän ehdotti kuitenkin, että jatkaisimme tapailemista tavalliseen tapaan ja katsotaan kuinka juttu etenee.
 Ehdin jo ihastua häneen hiukan ja tuntuu, että voisin odottaa häntä. Pitemmän päälle se ei kuitenkaan olisi viisasta, koska entä jos hän ei koskaan ihastuisikaan minuun? Tai entä jos hän ihastuu minuun joskus pitkän ajan päästä ja minua ei voisi enää kiinnostaa vittuakaan? Sitä paitsi hänen syntymäpäiväänsä on melkein kolme viikkoa ja en tiedä kuinka kauan hän jaksaa tuota ''sinkkuelämää''. 
Kun tutustuimme, huomasimme pitävämme paljon samoista asioista. "Oot naisversio musta" hän sanoikin moneen otteeseen. Sehän on hyvä. Vai onko? Olemmeko me liian samanlaisia ollaksemme yhdessä? 
Oli ihanaa päästä samalle aaltopituudelle jonkun kanssa! Hän oli juuri sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisin seurustella. Huolehtivainen, rakastava, omistautunut... UNELMA POIKAYSTÄVÄNI. Toki Janne oli myös näitä kaikkia, mutta hän ei vain näyttänyt sitä niin useasti kuin olisin toivonut. Hänelle tuntui olevan seksi kaikki kaikessa.
Keskustelimme kerran seksistä, ja oli mukavaa huomata, että minä en ole ainoa niin kokematon (Noh, 1,5v suhde Jannen kanssa). Ainakaan seurusteluasioissa, nimittäin olen seurustellut vain kerran. Hän oli kokemattomampi seksissä, mutta olimme molemmat seurustelleet vähän. (Hän on seurustellut kahden ihmisen kanssa, mutta toinen kesti 3 viikkoa ja toinen 3kk). En jaksa tälläistä. En osaa olla yksin. Tahdon SEURUSTELUSUHTEEN ja LÄHEISYYTTÄ. En tälläistä epätietoisuutta. Kiitän Roopea rehellisyydestä. 

Mutta silti vituttaa. 

Päivitystä

Ja tänne taas. Viime aikoina minulla on mennyt hyvin. Painon kanssa ei ole ollut sen suurempia muutoksia ja välillä olen jopa vain lakannut välittämästä siitä, mutta en ole silti mässäillyt. Koulussa ja kavereiden kanssa menee hyvin. Kaikki muu tuntuu olevan tasaista ja pahoinvoinnitkin ovat loppuneet. Ainoa vain, että tunnen oloni todella yksinäiseksi. Riku keskeytti koulun ja se ärsyttää minua koska hän oli kuitenkin luokaltani se, jonka kanssa olin lähes täysin samalla aaltopituudella. Toki tulen loistavasti toimeen muiden luokkalaisteni kanssa, koska luokkamme on aivan ihana, mutta Riku oli paras ystäväni luokaltamme.

Minua ärsyttää ystäväni Julia. Hän on opetellut tupakoimaan vain siksi, että hän voisi polttaa pilveä. En halua, että hän polttaa tupakkaa. Saatan olla tekopyhä, koska tupakoin itse, mutta en halua että hän pilaa elämänsä tupakoinnilla. Hän ei tajua kuinka nopeasti sitä loppujen lopuksi jää koukkuun. Sitä ei edes huomaa kun se tapahtuu. Minun kohdallani peli on jo menetetty, mutta en halua, että hän pilaa elämänsä moisella. Minulla oli joskus tapana polttaa vain humalassa, mutta sitten aloin käymään koulussa tupakalla. Ensin vain muiden mukana. Koulussa kävin tupakalla harvoin, mutta siitä se lähti. Ajattelin silloin, että en kuitenkaan käy usein röökillä koulussa, mutta kun hankin askin kouluun mukaan aloin polttamaan myös vapaa-ajalla, ihan siitä syystä että silloin sattui olemaan tupakkaa. En halua, että hän alkaa ajattelemaan tällä samalla tavalla.

Rakkautta ja piikkilankaa

Ja täällä ollaan taas. Olisihan se pitänyt arvata. Henkilö, jonka takia jätin rakkaani SEURUSTELEE. Vittu. 

Seurustelin Jannen (nimi muutettu) kanssa 1,5 vuotta ja erosimme n. kaksi kuukautta sitten. Syksyllä aloitin uuden koulun ja siellä tutustuin Rikuun (nimi muutettu). Ja sitten ihastuin Rikuun. 
Vaikeutemme Jannen kanssa juontui viime kesään, kun pelkäsin olevani raskaana. Sen jälkeen tuskin harrastimme seksiä. Aloimme erkaantumaan toisistamme ja uuden kouluni takia emme voineet nähdä usein. Ja kaukosuhteet nyt ei yleensä toimi (varsinkaan jos kilometrejä on yli 200 kuten meillä). Me saimme kuitenkin sen toimimaan suhteellisen pitkään. Mutta sitten tuli Riku. Ja ne kohtalokkaat pippalot.  

Olimme yhden toisen vuoden opiskelijan Emilian (n.m) tupareissa ja päädyimme Rikun kanssa nukkumaan samalle matolle, koska muut nukkumapaikat oli jo varattu. Minä, Riku ja Emilia nukuimme matolla siten, että Riku oli meidän välissä. Meillä oli yksi tyyny ja kaksi peittoa. Tyynyn annoimme Rikulle ja nukuimme Emilian kanssa hänen kainalossaan. Katsoimme elokuvaa ja Emilia sammui aika nopeasti elokuvan alettua alkoholin takia. Kun pidin päätäni Rikun rinnalla nähdäkseni paremmin elokuvaa, hän alkoi silittelemään ja leikittelemään hiuksillani. Sen jälkeen hänen kätensä laskeutui niskaani ja siitä selkääni. Selästä hän liu'utti kätensä takaisin hiuksiini ja siitä kasvoilleni. Hän kosketteli ensin otsaani, sitten silmäluomiani, nenääni ja lopuksi huuliani. Riku leikitteli myös korvanlehdelläni. Se oli ihanaa. Rikun kainalossa oli ihana nukkua. Tunsin oloni turvalliseksi. 

Aamulla oli tavallinen krapulapäivä. Tilasimme pizzaa ja kävin Rikun jälkeen suihkussa. Edellisenä iltana minulla oli päälläni sininen toppi, musta lyhyt hame, harmaat villasukkahousut ja lyhyt harmaa takki. Suihkun jälkeen puin mustan pitkähihaisen jonka otin mukaan ja hameen, mutta en sukkiksia, koska en jaksanut kiskoa niitä nihkeää ihoani vasten. Suihkun jälkeen aloimme katsomaan taas leffaa. Tällä kertaa minä, Riku ja Emilia olimme sängyllä ja viimeski sängylle sammuneet olivat lattialla. Riku oli taas minun ja Emilian välissä, ja minä olin kaikista taaimmaisin meistä. Olin kyljelläni ja nojasin leuallani Rikun olkapäähän, jotta näkisin taas. Yhtäkkiä kesken elokuvan, Riku laski kätensä paljaalle reidelleni ja alkoi silittelemään sitä. En ollut ajatellut edellistä yötä ''sillä tavalla'', koska Riku oli hyvä ystäväni. Häkellyin tästä reiden silittämisestä. Jäimme Rikun kanssa vielä illaksi Emilialle auttamaan siivoamisessa. Yhdessä vaiheessa iltaa Riku piti päätään sylissäni ja silittelin hänen hiuksiaan. Yhtäkkiä hän suuteli kättäni. Ajattelin sen olevan vain ystävällinen pusu. Kaikki kuitenkin muuttui seuraavana viikonloppuna... 

Oli kouluni Halloween bileet yhdellä Iinalla. Juhlissa oli hauskaa ja en muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljoa. Illan aikana minusta ja Rikusta otettiin ns. ''pusukuva'', jossa molemmat vitsillä pistimme huulet törölle. Kuvaaja kuitenkin käski meidän mennä lähemmäs toisiamme ja Rikun huulet osuivat suunpieleeni. En ajatellut sitä ns. ''suudelmana'', koska olemme niin läheisiä ystäviä ja minähän seurustelin. Illan mittaan Riku puhui tämän Joelin kanssa joka otti meistä sen kuvan. He puhuivat minusta. Kuulin kun Joel kysyi ''Why is she sitting alone?''. (He keskustelivat englanniksi koska Joel on virolainen.) Riku ja Joel katsoivat kuvia kamerasta, ja kun pusukuvamme tuli he keskustelivat jotain ja kuulin Joelin sanovan ''But she's kissing you back''. Myöhemmin illalla kun minä katsoin kuvia, Joel tuli viereeni ja pyysi saavansa kameran jälkeeni. Hän jäi hetkeksi katsomaan kuvia viereeni ja kun pusukuvamme tuli, hän näytti peukkuja. Sitten hän kysyi minulta, että tykkäänkö Rikusta. Sönkkäsin jotain epämääräistä englanniksi, että en tiedä ja en usko. Olin niin hämmentynyt kysymyksestä. 

Loppuillasta kun istuin sohvalla Riku makasi pää sylissäni, hän yhtäkkiä pussasi poskeani. En taaskaan ajatellut sen olevan mitään, koska hän oli juuri pussaillut kaverimielessä Emilian kanssa. Myöhemmin kun istuimme toisella sohvalla, hän makasi taas pää sylissäni. Siinä juttelimme ja silittelin hänen hiuksiaan. Samalla tavalla kuin edellisenä viikonloppuna.  Yhtäkkiä hän nosti kätensä ja painoi pääni hänen kasvojaan kohden. Suudelma. Sen jälkeen hän kysyi, nukkuisinko hänen kanssaan patjalla ja vastasin myöntävästi. 
Kun makasimme patjalla, Riku alkoi silittämään selkääni työntäen kätensä paitani alle. Yhtäkkiä hän sanoi ''Sekunti''. Kysyin ''Mitä sekunti?''.  
Riku: Etkö huomannu?
N: Ai mitä? 
Riku: Avasin sun rintsikat. 
En ollut todellakaan huomannut mitään, koska minulla oli halterneck-tyyliset rintaliivit ja ne olivat hiukan löysät selästä. Nousin nopeasti laittamaan ne takaisin kiinni. Loppujen lopuksi Riku sai laittaa ne kiinni, koska en itse saanut. 


Kun menin takaisin makaamaan patjalle selkä Rikuun päin, hän alkoi kutittamaan minua niin paljon, että käännyin hänen suuntaan. Ja siitä se sitten lähti. Pusu. Siitä se yltyi pikku hiljaa kiihkeäksi suutelemiseksi. Sillä hetkellä en ajatellut Jannea ollenkaan ja annoin vain hetken viedä. Sain pitkästä aikaa sitä läheisyyttä mitä olin kaivannut Jannen kanssa. Jannen kanssa se kiihko oli jo laskenut ensimmäisen vuoden aikana ja emme olleet nähneet viikkoihin. Olisimme varmasti harrastaneet seksiä Rikun kanssa, jos huoneessa ei olisi ollut kahta sammunutta ihmistä meidän lisäksemme ja kämpän omistaja Iina aina välillä tuli käymään huoneessa. Rikun ja minun välisen tilanteen jännittävyyttä lisäsi Iinan huoneessakäynnit. Aina kun Iina astui huoneeseen, lopetimme ja esitimme nukkuvamme. Kun Iina poistui, aloitimme taas. Riku veti minut monesti päälleen ja vuorotellen olimme päällekkäin. 


Aamulla olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuitenkin tajusin yön jälkeen, että en voi jatkaa enää Jannen kanssa. Meillä ei voinut mennä hyvin, jos teen tälläistä muiden ihmisten kanssa. Ja olin aivan kusessa Rikuun. Seuraavana torstaina menimme tauolle Jannen kanssa. Perjantaina olin aivan rikki koulussa ja Riku sanoi arvaavansa mitä oli tapahtunut. Seuraavan viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä puhuimme pari tuntia Rikun kanssa puhelimessa ja pääsimme samalle aaltopituudelle. Huomasimme, että meille oli käynyt elämässä ja seurustelussa samankaltaisia asioita. Tuntui, että meistä olisi voinut tulla jotain. Siitä sitten pari kuukautta ns. ''säädimme'' käymällä leffassa jne. Kuitenkaan mitään sen vakavampaa tullut. Uskoni Rikuun kuitenkin horjui pariin otteeseen, kun hän ilmoitti, että saattaisi palata yhteen exänsä kanssa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut heidän välillä. 

Luokkamme pikkujouluissa säädimme taas ja seuraavana päivänä tunsin olevamme askeleen lähempänä seurustelua. Riku soitteli minulle päivittäin ja juttelimme niitä näitä. Se oli ihanaa. Jannen kanssa puhuimme ehkä koko seurustelun aikana alle 10 kertaa puhelimessa. Tuntui ihanalta, kun joku välitti ja jaksoi soitella minulle. 
Yhtenä perjantaina Riku soitti minulle ja kysyi voisiko tulla yöksi, koska hän ei päässyt enää kotiinsa millään. Junia ei kuitenkaan kulkenut enää minun asuinkunnalleni, joten hän kyseli muilta nukkumapaikkaa. Sunnuntaina puhuimme mesessä ja sain selville, että hänellä saattaisi olla joku kenestä hän on kiinnostunut. Maanantaina hän kertoi päässeensä yöksi yhdelle Rosalle. Keskiviikkona he seurustelivat. 


En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä tyhmäksi. Syytän itseäni tästä. Riku oli sanonut monesti, ettei hän osaa olla yksin. Tuntuu, että saattaisimme olla yhdessä jos olisin vain rohkeasti kysynyt missä menemme. Riku kyllästyi minuun. 
Ja tämän takia pilasin pisimmän seurustelusuhteeni. Ainoan KUNNOLLISEN seurustelusuhteeni. 


Tässä tälläinen hehtaaripostaus rakkauselämästäni viime aikoina, toivottavasti jaksatte lukea. Tosin kukapa tätä blogia edes lukee.

Ja musta kirjani avautuu jälleen. 

Minulla on ikävä. Elämäni suurinta rakkautta jonka pilasin itseinholla ja valheilla.

Vihaan itseäni. 

Rakastan Sinua. 

Pelkoni raskaudesta pilasi terveyteni, mielenrauhani. Pelkäsin sitä liian monta kertaa. En ollut tarpeeksi sinulle; en tyydyttänyt tarpeitasi itsekkyyteni ja pelkoni vuoksi. Voi miten herkästi pieni mieli järkkyy...Liian helposti. En kestä stressiä, ainakaan siinä mielentilassa. Se oli liikaa. 

Anna anteeksi kaikesta rakas.

Viime päivinä en ole syönyt juurikaan mitään. Vatsani kurnii, mutta ei. Itsehillintää.

En syö, ei tule pahaaoloa, en oksenna. Pelkään oksentamista. En ole oksentanut vuosiin. 

Viime aikoina syömisestä minulle tuli pahaolo. Se iski aina illalla ennen nukkumaan menoa ja pilasi yöuneni. No, enpä muutenkaan paljoa nukkunut... Mutta sen vähän se pilasi. Se seurasi minua aamulla, mutta kouluun mennessäni se oli poissa. Illalla kun tulin kotiin, se alkoi vaanimaan minua. Se opetti: älä syö, ei tule pahaaoloa. Nykyään minulla ei ole pahaaoloa. Syön vasta aina kun on pakko. Silloinkin hedelmiä. 

Pystyn tähän.

My Dear Little Black Book...

...tästä alkaa kisani vaakaa vastaan.

Vihdoinkin sain aloitettua kauan suunnittelemani blogin. Syy, miksi en aloittanut aiemmin oli pelko. Pelko, että rakkaimmat ihmiseni löytävät tämän. Mutta olenkin viisaampi kuin he. Kirjoitan blogia anonyymina, jolloin en voi satuttaa heitä... eivätkä he minua. 

Olen turhamainen, pinnallinen, itsekäs. Ennen kaikkea pinnallisen itsekäs. Syytän aina muita omista virheistäni, enkä suostu oppimaan niistä. Olen hirveä ihminen. Ajattelen pahaa parhaista ystävistäni vain oman ulkonäköni takia. Olen säälittävä. Pelkuri. Olen kateellinen. Kadehdin kaikkia minua laihempia. Lihava ja ruma. Varsinkin ne. Tästä alkaakin minun tarinani... 

Olen aina ollut pyöreä, mutten ylipainoinen. Ystäväni ovat kuitenkin aina olleet laihempia kuin minä, joten näytän valtavalta heidän vierellään. Parhaimmillani painoin jopa 60kg ja olin vain 156 cm pitkä. Voitte kuvitella, miltä se tuntui. 10cm pidempänä se ei olisi ollut mikään iso juttu, mutta tuon mittaisena se oli hirveää. Olen siitä lähtien yrittänyt laihduttaa enemmän tai vähemmän tuloksetta, koska söin niin paljon makeisia ja join limuja. Tuolloin olin 12-13-vuotias. Pahimmat teinivuoteni ja voitte arvata ettei painonu auttanut asiaa...

Kuitenkin, kahdeksannen luokan keväällä olin laihtunut 5kg huomaamattani. Olin iloinen ja sain osan elämäniloani takaisin. Tuntui, että kiloja vain katosi. 

Kesällä, kun punnitsin itseni vaaka näytti 50-52 kg. Olin haltioissani. 50 kg oli silloinen tavoitepainoni. Syksyllä painoni oli yhtäkkiä 48 kg ja olin enemmän haltioissani kuin koskaan ennen; vihdoin olin kevyempi kuin laihemmat ystäväni! 

Nyt olen n. 12-15 kg kevyempi kuin seitsemännellä luokalla ja 2-3 cm pidempi. Olen laihtunut laihduttamatta. Tai, alitajuisesti laihdutan, halusin tai en, mutta olen laihtunut. Nykyään painoni on 46-49 kg:n välillä.

Kuitenkin, yhtäkkiä aloin kammoksumaan sitä, että vaaka näyttäisi 49 kg. Se kuulostaa kamalalta! 45 kg on tähtäimeni... 

Ystäväni sanovat minua pieneksi, mutta se johtuu vain pituudestani. LYHYYS JA PIENUUS OVAT KAKSI ERI ASIAA!!! Mikseivät he huomaa sitä?! 

Minun motivaationi laihuuteen on upea ranskatar Audrey Tautou. ♥ 

Kuinka ihanaa olisi olla niin pieni?

Ennen, olin sitä mieltä, että naisessa on oltava muotoja, mutta ei kukaan mies minua ikinä katsele. He katselevat vain laihoja kavereitani. Eivät minua. Olen vain se lihava iljetys kauniiden ja laihojen ystävieni vieressä, joka imee heidän kaunista energiaansa, osaamatta käyttää sitä itseensä. Nykyään, tahdon luitteni näkyvän kuin Audrey Tautoulla!! 

Solisluuni näkyvät jo, mutta haaveilen rintalastani näkyvän. Se näkyy jo vähän, mutta ei tarpeeksi. Tiedän, on sairasta ihannoida tätä ''väärää naisihannetta'', mutta minkä itselleni voin... Kauneusihanteeni on alkanut kuihtumaan silkan kateuden ja ulkonäköpaineiden takia. Pidin itseäni aina terveenä ja en koskaan uskonut alkavani tähän. Olenko sairas?

Eniten ulkonäössäni minua sapettaa takamukseni (REIDET!!) ja pyöreät kasvoni.. Kasvoni olisivat edelleen pyöreät vaikka laihtuisin tästä 10kg!! Syytän isääni siitä. Tahdon kapeat kasvot! Näytän aina tukevalta kasvojeni takia.