"Viime aikoina minulla on mennyt hyvin. Menetin Rikun jälkeen uskoni ihmissuhteisiin, mutta nyt ROOPE on taas saanut minut huomaamaan, että kaikki ei ole niin pahaa ja väärää. Tutustuimme netissä muutama viikko sitten ja muutaman päivän juttelun jälkeen vaihdoimme mesejä. Sen jälkeen sovimme tapaamisen ja itsestäni tuntui, että olisin ihastunut häneen melkein HETI. Hän on kuin RIKUN ja JANNEN sekoitus. Ulkonäöllisesti enemmän ehkä Riku, mutta hänellä on osittain myös Jannen rauhallisuutta. MUSTAT HIUKSET, SINISET SILMÄT...AH. Hän on rakastava ja hyvin omistautuva. "
Näin ehdin kirjoittaa luonnokseksi lauantaina. Noh, kuinkas ollakaan, eilen illalla Roope iski jarrut pohjaan. Hän ilmoitti, että koska hän täyttää kohta 18 hän haluaisi kokeilla viettää ''sinkkuelämää'' ja miltä se tuntuisi 18-vuotiaana. Roope kertoi, että hän ihastuu todella vaikeasti joten hän ei haluaisi satuttaa minua, jos ei ihastuisikaan minuun. Kiltisti ajateltu. Oikeasti. Hän ehdotti kuitenkin, että jatkaisimme tapailemista tavalliseen tapaan ja katsotaan kuinka juttu etenee.
Ehdin jo ihastua häneen hiukan ja tuntuu, että voisin odottaa häntä. Pitemmän päälle se ei kuitenkaan olisi viisasta, koska entä jos hän ei koskaan ihastuisikaan minuun? Tai entä jos hän ihastuu minuun joskus pitkän ajan päästä ja minua ei voisi enää kiinnostaa vittuakaan? Sitä paitsi hänen syntymäpäiväänsä on melkein kolme viikkoa ja en tiedä kuinka kauan hän jaksaa tuota ''sinkkuelämää''.
Kun tutustuimme, huomasimme pitävämme paljon samoista asioista. "Oot naisversio musta" hän sanoikin moneen otteeseen. Sehän on hyvä. Vai onko? Olemmeko me liian samanlaisia ollaksemme yhdessä?
Oli ihanaa päästä samalle aaltopituudelle jonkun kanssa! Hän oli juuri sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisin seurustella. Huolehtivainen, rakastava, omistautunut... UNELMA POIKAYSTÄVÄNI. Toki Janne oli myös näitä kaikkia, mutta hän ei vain näyttänyt sitä niin useasti kuin olisin toivonut. Hänelle tuntui olevan seksi kaikki kaikessa.
Keskustelimme kerran seksistä, ja oli mukavaa huomata, että minä en ole ainoa niin kokematon (Noh, 1,5v suhde Jannen kanssa). Ainakaan seurusteluasioissa, nimittäin olen seurustellut vain kerran. Hän oli kokemattomampi seksissä, mutta olimme molemmat seurustelleet vähän. (Hän on seurustellut kahden ihmisen kanssa, mutta toinen kesti 3 viikkoa ja toinen 3kk). En jaksa tälläistä. En osaa olla yksin. Tahdon SEURUSTELUSUHTEEN ja LÄHEISYYTTÄ. En tälläistä epätietoisuutta. Kiitän Roopea rehellisyydestä.
Mutta silti vituttaa.
